keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Kaapista käyttöön


Vanhoista kankaista on vaikea ommella uutta. Millään ei raaskisi leikata jotain ainutkertaista.
Tänään ompelin mummin vanhoista pitsilakanoista ja tyynyliinan päistä verhot.
Verhot ovat ihan lattiaan saakka.
























Ompelin myös kirppikseltä hankitusta verhokapasta jalkajakkaralle uuden mekon.

torstai 11. marraskuuta 2010

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Kotirouvana

Olenko tosiaan ollut "kotirouvana" vasta reilut kolme viikkoa! Aluksi minulla oli virkavapaastani huono omatunto. Mutta ei enää; minulla on hyvä ja pätevä sijainen. Olen antanut itselleni luvan unohtaa työni ja keskityn nyt näihin omiin nuppusiin.
Ja miten ihmeessä olen ehtinyt olla töissä! Nytkin päivät täyttyvät varsin vaivattomasti lastenhoidolla ja kotoilulla.
Tämä on oikeasti aivan ihanaa, vaikka rahaa ei tulekaan. Pakko myöntää, että monta ostosta on jäänyt ostamatta, kun olen muistanut, ettei rahaa ole. Miehen antama "viikkoraha" on varsin vaatimaton :D

Tänään meillä oli Sonjan kanssa parhaimmillaan 8 lasta (1-6 v). Siinä sivussa vaihdoimme Nallevillassa lastenhuoneen ja makuuhuoneen paikkaa. Tosin tässä hommassa oli apuna kolme miestä:)

Tällä kertaa yövieraana olevat nuppuset nukkuvat jo parvella.
Eipä ole tällä mammallakaan unensaannissa ollut vaikeuksia iltaisin:)

torstai 7. lokakuuta 2010

Kotoilua ja romujen raivausta


En ole vielä jäänyt vapaalle, mutta olen jo asennoitunut siihen, että rahaa ei ole kuten ennen.
Olen tyytyväinen siihen, että olen taas elvyttänyt leivänleipomistaitojani. Olen tehnyt jopa ruisleipää pitkästä aikaa.
Tänään sain naapurilta monta monituista kassillista omenoita. Huomenna pääsen hilloa keittämään.
Järvikin antaa mukavasti antimiaan.

Olen myös päässyt eroon ainakin sadasta turhasta tavarasta; olen mielissäni. Paljon on kuitenkin vielä joutilaana:D

lauantai 25. syyskuuta 2010

Kohti uutta alkua

Lainasin Heli Laaksosen runon tuolta Matkalla kotiin-blogista.

SIL KO LÄHTE UUT ALKKU KOHRE

Ota käpy pois kenkäst
kaar vesi pois saappaast
nost ämpär silmiltäs
jua kuppis tyhjäks.

Ol ilone
ol valone
ol pulune

Älä lait kät sirkkeli
älä purot kirvest kintuil
älä unhota kotti avamei
älä karota annetui syrämei.

Viä roskapussi mennesäs.

- Heli Laaksonen


keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Nallen tarina


Nallevaipat ovat syntyneet, kun halusin vaipattaa suvun pienet pehmoisilla kangasvaipoilla.

Olen kestovaipattanut omat lapseni; vanhimmat harsoilla ja nuorimmat Kushies- ja Unimix-vaipoilla + Ruskovilloilla. Vaikka ompelin omilleni kaikki lastenvaatteet alkkareista laskettelupukuihin, en silloin älynnyt, että vaippojakin voisi ommella. Vaatteiden ompelukin jäi välillä moneksi vuodeksi.
Kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi vuonna 2004, kehittelin omia kaavoja ja ompelin hänelle vaippoja. Siitä kaikki alkoi ja jotenkin ryöstäytyi.
Voisi sanoa, että minusta on tullut kauppias ihan vahingossa. Ompelin vaippoja suvulle, tutuille, tuttujen tutuille ja hyvätekeväisyyteen. Kehittelin kaavoja ja jaoin niitä ilmaiseksi. Mummut-kaavat ovat syntyneet siten.
Vaippojani alettiin kysyä niin paljon, ettei tuntunut enää mukavalta ommella ihan ilmaiseksi. Perustin toiminimen, jotta saatoin myydä ompeluksiani ihan laillisesti.
Muutama vuosi sitten tutustuin ihan onnenkantamoisena Mäen Liisaan (Aukustiina). Yhteistyön tuloksena syntyivät Nalle-vaipat siinä muodossa kuin ne nyt ovat.

Intohimosta kestovaippojen suunnitteluun ja ompeluun on siis tullut toinen mieluisa työ.
Nyt Nalle-vaippoja ompelevat ompelijat, Suomessa.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Sunnuntai



Tänäänkin oli hyvä päivä. Tytär ja vävy olivat laittamassa kanssamme pihaa talvikuntoon. Vähän myös leivottiin ja ulkoiltiin. Nanjan kanssa keitettiin lihasoppaa ulkona jäkälistä ja sammalista:)

Avasin myös muutaman Vita Karlalle tulleen lahjoituslaatikon. Yhdessä laatikossa oli vantaalaisen Piian neulomuksia Petroskoin lapsille. Jokaisessa lahjassa oli ihana kortti, jossa toisella puolella kuva ja toisella teksti. Rakkaudella tehtyjä.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Harjoittelu on alkanut

Nukuin aamulla pitkään. Päätin, etten anna tekemättömien töiden hyökätä kimppuuni.
Pitkän aamiaisen jälkeen ryhdyimme tavaranraivauspuuhaan. Saimme monta laatikollista tavaraa hyväntekeväisyyteen, kasan pahvinkeräykseen, lehtikeräykseen ja lasinkeräykseen.

Iltapäivällä piipahdimme sienimetsässä; saaliina kanttarelleja ja karvarouskuja.

Paistoimme aamulla saatuja muikkuja, kävelimme lähimetsässä koiran kanssa, saunoimme ja pulahdimme raikkaaseen järviveteen.

Olen jopa öhnöttänyt sohvalla ja tutkinut Tilda-kirjoja.

Huomenna tulee tyttären perhe auttamaan meitä operaatiossa huonekalujen vaihto/siirto/paikkojen vaihto.

Laitan ompelukoneen tupaan kunniapaikalle, ikkunan ääreen. Nyt se poloinen luulee olevansa vain koriste-esine:)

Nyt se on tehty!

Olen hakenut ja saanut palkatonta virkavapaata. Palaan töihin vasta ensi syksynä.

Haluan vaihtaa kiireen yksinkertaisempaan elämään, downshiftaamiseen omalla tavallani.
Nyt downshiftaaminen on vain mielenkiintoinen sana. En ole vielä kovin syvällisesti siihen perehtynyt.
Arvelisin sen tarkoittavan minun kohdallani tulevana vuonna:
- Haluan hoitaa lapsenlapsiani enemmän, kun he ovat vielä pieniä.
- Teen pientä sivutyötä (jota olen tehnyt jo vuoden) sen verran kuin nuppusten hoidolta raaskin.
- Keräämme/kalastamme/vaihdamme ruokaa vielä enemmän kuin ennen.
- Leivomme ja laitamme ruokaa entistä enemmän leivinuunin lämmössä (joka lämpiää joka päivä kuitenkin).
- Käymme suihkun sijaan enemmän rantasaunassa. Saunassa ei ole sähköä, vaan nautimme lyhdyn rauhoittavasta valosta pimeinä iltoina. Sulan veden aikaan vesi haetaan järvestä. Kiitos isäni, lämmityspuita on runsaasti.
- Luovumme kaikesta tavarasta, jota emme juuri nyt tarvitse. Voih, sitä on paljon...
- Elvytän taas henkiin intohimoni käsitöihin.
- Ompelen vaatteita nuppusille sen sijaan että ostin ne ennen.
- Opettelen pitämään myös vapaata.
- Vietän enemmän aikaa mieheni, perheeni, sukuni ja ystävieni kanssa.
- Saatan jopa mennä johonkin jumppaan :D